Laahaava lokakuu

Uuh..ja  plääh...ei sitten millään huvittais mikään. Painetta ja stressiä. Kun nyt vaan jaksais viikonloppuun niin olis taas omaa aikaa. Ahneutta on monenlaista. Pönkittääkö sitä itsetuntoa valitsemalla niin paljon kursseja kalenteriin, että voi olla elämättä muuta kuin "koulua".

 

Puhuttiin tässä joidenkin kanssa, että lokakuu on sellainen välikuukausi, jolloin kaikki pysähtyy ja haluu vaan jäädä kotiin. Välivaihe talveen. Itselläni tunnistan tälläistä, että lokakuussa lamaantuu ja sitten marraskuussa lähtee paniikissa liikkeelle kun hommia on ihan liikaa.

 

Kunpa sais nukkua tarpeeksi. Nukun kyllä suht hyvin 7-8h, mutta aivot tarvitsisi enemmän lepoa, kun uutta tietoa tulee niin paljon. Ja tieto ettei voi muistaa kaikkea, vaikka kuinka yrittäisi, masentaa ja latistaa vähän tunnelmaa. Koitan tsempata.

 

Hitsin kilpailuyhteiskunta!

Lokainen lokakuu

Ääh..itsensä kanssa on joskus niin hankalaa. Milloin sitä oppii olemaan suhteellisen järkevä ruokailun suhteen. Edes huono olo ei aina riitä lopettamaan mässäilyä. Pyrin tosissani tässä sopivien elämäntapojen opettelua, mutta aina sitä jokin laukaisee huonon itsetunnon ja ruoan hotkimisen. Onneksi muut kiireet vähentää liiallista jokapäivä mättöä.

 

Stressi ja paineet ovat varmasti osa syyllisiä, mutta vanhat opitut tavat ovat tiukassa. En ole nyt tehnyt rentoutusharjoituksia ja se varmaan myös vaikuttanut mielialaan. Sellainen saamaton olo, vaikka joka päivä  opiskeluun ja liikuntaan pyrkii panostamaan. Mietin tässä, että voisiko olla jotain vitamiinipuutoksia, kun mielialat vaihtelee...syön kuitenkin vitamiineja (enkä edes mitä tahansa, vaan olen konsultoinut ammattilaista asiasta). Kynsistä ja ihosta näkee, että jossain vikaa...olen alkanut miettimään yleistä terveystarkastusta, jossa mitattaisiin, että onko ongelma jossain puutoksessa tai muuten jossain. Toisaalta ei halua tietää, jos jotain on, mutta suurin syy on laiskuus ja saamattomuus varata aika.

 

Tuntuu, että on niin paljon kaikkea mitä pitäisi jaksaa ja keretä....ja opiskelut vasta alussa tällä lukuvuodella. Olen kyllä seuraillut itseäni ja tämä loka marraskuun vaihde on aina ollut pahinta aikaa psyykkisesti..lamaannun ja en saa mitään aikaiseksi ja sitten marraskuun lopulla ja joulukuussa panikoin, kun opiskelun tentit ja portfoliot kasaantuu. Pyrin tänä vuonna siihen, että niin ei kävisi totaalisesti. Kunhan joka viikko ja päivä jotain tekee, edes vähän, niin kyllä se yleensä helpottaa kun paniikki ja kiire iskee.

 

Koittakaa jaksaa ja tsempata itseänne jos muut ei sitä tee :)

 

Pyrin olemaan jossain vaiheessa aktiivisempi täällä, mutta nyt stressi korkealla ja ei vaan energia riitä. Koitan päivitellä kerran viikossa.

 

 

Sataa ropisee ja ylämäkeä ja alamäkeä

Aika rientää, kun opinnot ovat alkaneet. Puolet viikosta menee suhteellisen hyvin kaikinpuolin, mutta sitten alankin ahtamaan kaikkea mitä kaapista löytyy suuhu, vaikka en edes olisi ollut nälkäinen. Kesästä jääneet pari kiloa on kyllä sitkeässä, kun ei voi olla syömättä liikaa. En enää soimaa turhan paljon itseäni herkutteluista, mutta ne määrät välillä on käsittämättömiä.

Pitäisi nukkua ja liikkua sopivassa tasapainossa. Suhteellisen hyvin onnistunut siinä ja olen aloittanut käymään liikuntasalilla käymään jumpissa...alku tavoite on kolmisen kertaa viikossa ja sitten joskus kun saan ensin tämän rytmin haltuun, niin haluan aloittaa uimisen tai vesijuoksun.

Pääasiallinen tavoite olisi saada nappi kiinni talvihousuissa, mutta katsotaan miten on käynyt kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi.

Olen pyrkinyt jättämään liiallisen koohotuksen laihduttamisesta, kunhan paino ei enää nouse yli 28 bmi. Siis tavoite on tänä vuonna vielä päästä alle 25bmi, nyt ollaan siinä 27 alapuolella tai kohdalla.

Opiskelut menee suhteellisen hyvin, mutta muutaman kurssin lopputulos jännittää, kun tein ne niin kiirreessä ja huonosti. Voi olla, että hylsy tulee...argh...jännitys piinaavaa. Jos kirjotan esseitä väsyneenä niin kieliasu on aivan hirveä...siis todella hirveä. Luen paljon englanninkielisiä tekstejä ja sekoitan aina sanajärjestyksen. Toivottavasti saan uusia, jos hylsy tulee...

Aattelin koittaa päästä työharjoitteluun keväällä tai viimeistään ensi syksynä, mutta nähtäväksi jää.

Kaikilla näyttää olevan paljon stressiä, minä mukaan lukien...päivän aikana mielialat kyllä vaihtelee ihan liikaa. Ärsyttää oma sellainen hälläväliä angstailu...pirteä kuin peipponen ei tarvitse aina ollakaan, mutta joskus oma jännitys ja epävarmuus kuin tahallaan ohjaa epäonnistumaan.

Ei mutta nyt on taas aika juoda tee loppuun ja katsella mitä tuli syötyä. Hernesoppaa näköjään ja sämpylää, että karkkia. Tuossa yhtenä viikonloppuna söin niin että natisi ja tuntui kuin aivot lakkaisivat toimimasta...liikaa energiaa, sokeria ja suolaa. Miksi sitä ei opi. Itsestäni se kiinni, että selvitän omat syömisongelmieni juuret ja käsittelen ne. Kai sitä on jollain tapaa jumiutunut paikalleen.

 

Koittakaa kestää ja viettäkää mukava viikonloppu :)

Syyskuiset aamut

 

...Nyt on sellainen keskiverto olo, verrattuna viimepostaukseen. Ihan ok:sti mennyt, mutta ainahan sitä toivoo useasti, että paremminkin voisi mennä. Hirveästi kouluhommia, mutta tahdon voimalla vaan läpi...ahdistuksista huolimatta. Onneksi lauantaina ajattelin pitää vapaata koulusta. Ruokailut kai ihan ok kalorimääräisesti, mutta niiden terveellisyyden voisi kyseenalaistaa (piirakkaa ja ranskalaisia). Siis sitä mitä kaapista ka pakkasesta löytyy, kun rahaa ei ole nimeksikään.

 

Ehkä jo ensi viikolla jaksan liikkua enemmän kuin pakolliset kävelyt (hyötyliikunta). Tänään tapaaminen yhden opettajan kanssa ja vähän jänskättää, kun en ole ihan varma kaikesta ja onnistuuko oma suunnitelma ja ehdotukseni opintojen jatkamiseksi eteenpäin. Toisaalta se on vapauttavaa selvittää asiat on ne kuinka karmivia tahansa. Ihan mukava ope yleensä, mutta kun ite on ollut laiska niin on se kehtaamis kysymys haluaako näyttäytyä vai käpertyä ja vältellä tilannetta.

 

Nyt tarvitsee lähteä tuonne syyskuiseen aamupäivään.

Tsemppiä kaikille :)

Vilijonkkamainen syyskuinen ahdistus

On niin levoton olo ja tuntuu että ruokailun kanssa tasapainoilu on hankalaa. Toivottavasti syyskuussa saisi edes pari kiloa pois ja ennen kaikkea ei saisi tulla enää lisää. Tämänpäiväinen ahdistus johtuu levottomasta yöstä, kun en saanut unta...nyt sitten päivällä kaikki on ponnistelujen takana. Olen siis tehnyt sen mitä pitikin, mutta yhden sosiaalisen tapahtuman jätän väliin, mutta yhteen olisi vielä mentävä. Tiedän sinne päästessäni, että siellä on/olisi luultavasti kivaa, mutta väsymys rasittaa mielialaa.

 

 

Viikonloppu syyskuusta meni ihan mukavasti, mutta ruokailut päin seiniä...parin viikon aikana tullu pari kiloa lisää. Olen siis sahannut 59-62 kilon väliä...ärsyttävää. Nukkumista on lisättävä ja kofeiinin juontia vähennettävä iltapäivää, koska muuten yöunet kärsii. Pyrin säästämään noin 500 kaloria päivässä, niin saan pari kiloa tällä yhdellä laskukaavalla kuukaudessa tiputettua ne pari kiloa.

 

Toivotaan, että huomenna ärsyttävä masis hetki olisi hellittänyt. Ei kai auta muuta kuin tsempata itseä jaksamaan tämä päivä. En haluaisi ottaa päikkäreitä, mutta voi olla että nyt niistä voi olla apua.

 

 Kirjoittelemisiin :)

Että sitä voi olla...

...saamaton ja kantiton. Syömiset miten sattuu ja ei järjenhiventä. Olen koittanut pohtia ja pohtia miten saisin jatkettua projektiani hyvään elämään. Tarvitsisin jonkin pakottamaan minut alkuun...vaikka ei se ole hyvä ratkaisu. Pitäisi kai käydä jossain terveystarkastuksessa, jossa sanottaisiin, että ota nyt hyvä tyttö ittestäs kiinni.

Toivoa en ole menettänyt, mutta tämä oma eräällä tapaa syyttä sössiminen on ärsyttävää. Toisaalta turhautuminen itseeni on auttanut useimmin minua ponnistelemaan itseni hyväksi jossain vaiheessa. Toivottavasti teillä muilla menee paremmin. En tiedä uskallanko punnita itseäni tällä viikolla, mutta auttaisihan se tajuamaan oma typeryys. Kaikkihan pitäis olla suurinpiirtein hyvin ettei sen takia pitäisi skitsota. Onneksi sentään mässyjen välillä olen käynyt liikkumassa vähintään tunnin päivässä.

Toivossa on hyvä elää ja toivon (siis ei vain pitäisi/toivoa vaan..) aion elää terveellisemmin loppuviikon. Tsemppiä kaikille !

Dick Salomon and diet (i love my grapefruits)
Niin kuin yleensä aloitan huomenna...taas greipit kehiin

Elokuinen sunnuntai loma

Kylläpä on tullut herkuteltua, mutta sillä erolla, että nyt osa itse tehdyistä jutuista meni pakkaseen. Ylimääräisistä kaloreista huolimatta olen ihan hyvällä tuulella, koska olen kuitenkin liikkunut ja tehnyt herkkuni itse. Olen tavallaan viettänyt kesäistä viikonloppua ja toivottaen syksyn kiireet tervetulleeksi.

Hetken vielä siivousta ja järjestelemistä, mutta suurin osa on tehty. Kävin myös viikonlopun tapahtumissa ja lenkillä(kävely) kaverin kanssa. Massu niin täynnä, ettei ajatus kulje. Kevyesti syöneenä aivotkin toimii paremmin, mutta viikonlopun olen nauttinut vain aivottomasta oleilusta.

 

Ensi viikon opiskelut vauhdittaa päiviä ja turhaa oleilemista ei kerkeä pahemmin tekemään. Eihän se estä laiskottelua, mutta lomailu saa jäädä ja seuraavan kerran lomaillaan jouluna. Tsemppiä kaikille syksyyn ja pyritään onnistumaan tavoitteissamme.