Laahaava lokakuu

Uuh..ja  plääh...ei sitten millään huvittais mikään. Painetta ja stressiä. Kun nyt vaan jaksais viikonloppuun niin olis taas omaa aikaa. Ahneutta on monenlaista. Pönkittääkö sitä itsetuntoa valitsemalla niin paljon kursseja kalenteriin, että voi olla elämättä muuta kuin "koulua".

 

Puhuttiin tässä joidenkin kanssa, että lokakuu on sellainen välikuukausi, jolloin kaikki pysähtyy ja haluu vaan jäädä kotiin. Välivaihe talveen. Itselläni tunnistan tälläistä, että lokakuussa lamaantuu ja sitten marraskuussa lähtee paniikissa liikkeelle kun hommia on ihan liikaa.

 

Kunpa sais nukkua tarpeeksi. Nukun kyllä suht hyvin 7-8h, mutta aivot tarvitsisi enemmän lepoa, kun uutta tietoa tulee niin paljon. Ja tieto ettei voi muistaa kaikkea, vaikka kuinka yrittäisi, masentaa ja latistaa vähän tunnelmaa. Koitan tsempata.

 

Hitsin kilpailuyhteiskunta!

Lokainen lokakuu

Ääh..itsensä kanssa on joskus niin hankalaa. Milloin sitä oppii olemaan suhteellisen järkevä ruokailun suhteen. Edes huono olo ei aina riitä lopettamaan mässäilyä. Pyrin tosissani tässä sopivien elämäntapojen opettelua, mutta aina sitä jokin laukaisee huonon itsetunnon ja ruoan hotkimisen. Onneksi muut kiireet vähentää liiallista jokapäivä mättöä.

 

Stressi ja paineet ovat varmasti osa syyllisiä, mutta vanhat opitut tavat ovat tiukassa. En ole nyt tehnyt rentoutusharjoituksia ja se varmaan myös vaikuttanut mielialaan. Sellainen saamaton olo, vaikka joka päivä  opiskeluun ja liikuntaan pyrkii panostamaan. Mietin tässä, että voisiko olla jotain vitamiinipuutoksia, kun mielialat vaihtelee...syön kuitenkin vitamiineja (enkä edes mitä tahansa, vaan olen konsultoinut ammattilaista asiasta). Kynsistä ja ihosta näkee, että jossain vikaa...olen alkanut miettimään yleistä terveystarkastusta, jossa mitattaisiin, että onko ongelma jossain puutoksessa tai muuten jossain. Toisaalta ei halua tietää, jos jotain on, mutta suurin syy on laiskuus ja saamattomuus varata aika.

 

Tuntuu, että on niin paljon kaikkea mitä pitäisi jaksaa ja keretä....ja opiskelut vasta alussa tällä lukuvuodella. Olen kyllä seuraillut itseäni ja tämä loka marraskuun vaihde on aina ollut pahinta aikaa psyykkisesti..lamaannun ja en saa mitään aikaiseksi ja sitten marraskuun lopulla ja joulukuussa panikoin, kun opiskelun tentit ja portfoliot kasaantuu. Pyrin tänä vuonna siihen, että niin ei kävisi totaalisesti. Kunhan joka viikko ja päivä jotain tekee, edes vähän, niin kyllä se yleensä helpottaa kun paniikki ja kiire iskee.

 

Koittakaa jaksaa ja tsempata itseänne jos muut ei sitä tee :)

 

Pyrin olemaan jossain vaiheessa aktiivisempi täällä, mutta nyt stressi korkealla ja ei vaan energia riitä. Koitan päivitellä kerran viikossa.

 

 

Sataa ropisee ja ylämäkeä ja alamäkeä

Aika rientää, kun opinnot ovat alkaneet. Puolet viikosta menee suhteellisen hyvin kaikinpuolin, mutta sitten alankin ahtamaan kaikkea mitä kaapista löytyy suuhu, vaikka en edes olisi ollut nälkäinen. Kesästä jääneet pari kiloa on kyllä sitkeässä, kun ei voi olla syömättä liikaa. En enää soimaa turhan paljon itseäni herkutteluista, mutta ne määrät välillä on käsittämättömiä.

Pitäisi nukkua ja liikkua sopivassa tasapainossa. Suhteellisen hyvin onnistunut siinä ja olen aloittanut käymään liikuntasalilla käymään jumpissa...alku tavoite on kolmisen kertaa viikossa ja sitten joskus kun saan ensin tämän rytmin haltuun, niin haluan aloittaa uimisen tai vesijuoksun.

Pääasiallinen tavoite olisi saada nappi kiinni talvihousuissa, mutta katsotaan miten on käynyt kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi.

Olen pyrkinyt jättämään liiallisen koohotuksen laihduttamisesta, kunhan paino ei enää nouse yli 28 bmi. Siis tavoite on tänä vuonna vielä päästä alle 25bmi, nyt ollaan siinä 27 alapuolella tai kohdalla.

Opiskelut menee suhteellisen hyvin, mutta muutaman kurssin lopputulos jännittää, kun tein ne niin kiirreessä ja huonosti. Voi olla, että hylsy tulee...argh...jännitys piinaavaa. Jos kirjotan esseitä väsyneenä niin kieliasu on aivan hirveä...siis todella hirveä. Luen paljon englanninkielisiä tekstejä ja sekoitan aina sanajärjestyksen. Toivottavasti saan uusia, jos hylsy tulee...

Aattelin koittaa päästä työharjoitteluun keväällä tai viimeistään ensi syksynä, mutta nähtäväksi jää.

Kaikilla näyttää olevan paljon stressiä, minä mukaan lukien...päivän aikana mielialat kyllä vaihtelee ihan liikaa. Ärsyttää oma sellainen hälläväliä angstailu...pirteä kuin peipponen ei tarvitse aina ollakaan, mutta joskus oma jännitys ja epävarmuus kuin tahallaan ohjaa epäonnistumaan.

Ei mutta nyt on taas aika juoda tee loppuun ja katsella mitä tuli syötyä. Hernesoppaa näköjään ja sämpylää, että karkkia. Tuossa yhtenä viikonloppuna söin niin että natisi ja tuntui kuin aivot lakkaisivat toimimasta...liikaa energiaa, sokeria ja suolaa. Miksi sitä ei opi. Itsestäni se kiinni, että selvitän omat syömisongelmieni juuret ja käsittelen ne. Kai sitä on jollain tapaa jumiutunut paikalleen.

 

Koittakaa kestää ja viettäkää mukava viikonloppu :)

Syyskuiset aamut

 

...Nyt on sellainen keskiverto olo, verrattuna viimepostaukseen. Ihan ok:sti mennyt, mutta ainahan sitä toivoo useasti, että paremminkin voisi mennä. Hirveästi kouluhommia, mutta tahdon voimalla vaan läpi...ahdistuksista huolimatta. Onneksi lauantaina ajattelin pitää vapaata koulusta. Ruokailut kai ihan ok kalorimääräisesti, mutta niiden terveellisyyden voisi kyseenalaistaa (piirakkaa ja ranskalaisia). Siis sitä mitä kaapista ka pakkasesta löytyy, kun rahaa ei ole nimeksikään.

 

Ehkä jo ensi viikolla jaksan liikkua enemmän kuin pakolliset kävelyt (hyötyliikunta). Tänään tapaaminen yhden opettajan kanssa ja vähän jänskättää, kun en ole ihan varma kaikesta ja onnistuuko oma suunnitelma ja ehdotukseni opintojen jatkamiseksi eteenpäin. Toisaalta se on vapauttavaa selvittää asiat on ne kuinka karmivia tahansa. Ihan mukava ope yleensä, mutta kun ite on ollut laiska niin on se kehtaamis kysymys haluaako näyttäytyä vai käpertyä ja vältellä tilannetta.

 

Nyt tarvitsee lähteä tuonne syyskuiseen aamupäivään.

Tsemppiä kaikille :)

Vilijonkkamainen syyskuinen ahdistus

On niin levoton olo ja tuntuu että ruokailun kanssa tasapainoilu on hankalaa. Toivottavasti syyskuussa saisi edes pari kiloa pois ja ennen kaikkea ei saisi tulla enää lisää. Tämänpäiväinen ahdistus johtuu levottomasta yöstä, kun en saanut unta...nyt sitten päivällä kaikki on ponnistelujen takana. Olen siis tehnyt sen mitä pitikin, mutta yhden sosiaalisen tapahtuman jätän väliin, mutta yhteen olisi vielä mentävä. Tiedän sinne päästessäni, että siellä on/olisi luultavasti kivaa, mutta väsymys rasittaa mielialaa.

 

 

Viikonloppu syyskuusta meni ihan mukavasti, mutta ruokailut päin seiniä...parin viikon aikana tullu pari kiloa lisää. Olen siis sahannut 59-62 kilon väliä...ärsyttävää. Nukkumista on lisättävä ja kofeiinin juontia vähennettävä iltapäivää, koska muuten yöunet kärsii. Pyrin säästämään noin 500 kaloria päivässä, niin saan pari kiloa tällä yhdellä laskukaavalla kuukaudessa tiputettua ne pari kiloa.

 

Toivotaan, että huomenna ärsyttävä masis hetki olisi hellittänyt. Ei kai auta muuta kuin tsempata itseä jaksamaan tämä päivä. En haluaisi ottaa päikkäreitä, mutta voi olla että nyt niistä voi olla apua.

 

 Kirjoittelemisiin :)

Että sitä voi olla...

...saamaton ja kantiton. Syömiset miten sattuu ja ei järjenhiventä. Olen koittanut pohtia ja pohtia miten saisin jatkettua projektiani hyvään elämään. Tarvitsisin jonkin pakottamaan minut alkuun...vaikka ei se ole hyvä ratkaisu. Pitäisi kai käydä jossain terveystarkastuksessa, jossa sanottaisiin, että ota nyt hyvä tyttö ittestäs kiinni.

Toivoa en ole menettänyt, mutta tämä oma eräällä tapaa syyttä sössiminen on ärsyttävää. Toisaalta turhautuminen itseeni on auttanut useimmin minua ponnistelemaan itseni hyväksi jossain vaiheessa. Toivottavasti teillä muilla menee paremmin. En tiedä uskallanko punnita itseäni tällä viikolla, mutta auttaisihan se tajuamaan oma typeryys. Kaikkihan pitäis olla suurinpiirtein hyvin ettei sen takia pitäisi skitsota. Onneksi sentään mässyjen välillä olen käynyt liikkumassa vähintään tunnin päivässä.

Toivossa on hyvä elää ja toivon (siis ei vain pitäisi/toivoa vaan..) aion elää terveellisemmin loppuviikon. Tsemppiä kaikille !

Dick Salomon and diet (i love my grapefruits)
Niin kuin yleensä aloitan huomenna...taas greipit kehiin

Elokuinen sunnuntai loma

Kylläpä on tullut herkuteltua, mutta sillä erolla, että nyt osa itse tehdyistä jutuista meni pakkaseen. Ylimääräisistä kaloreista huolimatta olen ihan hyvällä tuulella, koska olen kuitenkin liikkunut ja tehnyt herkkuni itse. Olen tavallaan viettänyt kesäistä viikonloppua ja toivottaen syksyn kiireet tervetulleeksi.

Hetken vielä siivousta ja järjestelemistä, mutta suurin osa on tehty. Kävin myös viikonlopun tapahtumissa ja lenkillä(kävely) kaverin kanssa. Massu niin täynnä, ettei ajatus kulje. Kevyesti syöneenä aivotkin toimii paremmin, mutta viikonlopun olen nauttinut vain aivottomasta oleilusta.

 

Ensi viikon opiskelut vauhdittaa päiviä ja turhaa oleilemista ei kerkeä pahemmin tekemään. Eihän se estä laiskottelua, mutta lomailu saa jäädä ja seuraavan kerran lomaillaan jouluna. Tsemppiä kaikille syksyyn ja pyritään onnistumaan tavoitteissamme.

Erinäisiä ajatuksia

Mä haluun...sitä sun tätä...enkä vain materiaa vaan taitoja tai ihania harrastuksia. Odotan syksystä paljon, mutta aina ei kerkeä kaikkea mitä haluaisi tehdä. Osan ajasta vie laiskuus, joka tietenkään koko ajan ei ole vain laiskuutta vaan aivojen lepäämistä. Olen alkanut tekemään rentoutusharjoituksia ja ne näyttävät ainakin vielä vaikuttavan.

Gillian

Olen kalori keskeinen ihminen ja sen pohtimisessa tietyn määrän pohtimisessa ei ole mitään järkeä, koska tarkkaa määrää kuinka paljon kulutan ei voi saada, vain sinnepäin. Sehän esimerkiksi riippuu rasvan ja lihaksen määrästä kehossa. En osaa luopuakaan laskemisesta, koska laihis projektissani se on tähän asti toiminut. Unelmana on että joskus pääsisin tästä eroon ja osaan syödä suhteellisen terveellisesti, että rentoutuneesti.

Lily

Viikonloppu meno mainiosti, vaikka tuli syötyä paljon laihikseen nähden (n.2500kcal/vrk). Toisaalta viikolla söin tosi vähän. Tavoitteena on leipoa ensi viikonloppuna ja testi on etten syö heti kaikkea vaan säästän ja pakastan osan tai kutsun kavereita syömään. Tällä viikolla koulutehtävät jatkuu ja sopivasti noin tunti jonkin asteista liikuntaa päivässä, esim. rauhallista kävelyä. Venyttelyä pitäisi oppia tekemään vielä sen jälkeen.

Hyvää päivän ja viikon jatkoa kaikille :)

Eräpäivä

Björk

...tuntuu välillä, että elämä pyörii eräpäivästä toiseen (enkä vain puhu laskuista). Tämä ei ole masentuneen kommentti vaan toteamus aamuteen jälkeen, odottelevana hetkenä. Viikonloppuna pitäisi puuhastella kaikkea hyödyllistä ja niin sanotusti hyödytöntä (riippuen siitä mitä pitää sellaisena).

Olen pohdiskelija tyyppiä ja edelleenkin pohdiskelen itseäni ja elämääni sekä  mahdollisia tulevaisuuksia. Toiveita on tietenkin, mutta on eriasia toteutuuko ne. Suurimpana huolena on varmaan taloudelliset asiat (voisin mennä töihin, mutta jos elän kitsaasti sitä ei tarvitse tehdä, jos nyt töitä saa). Koitan kestää pyristellä jouluun ja tammikuuhun, kun saan hieman rahaa...suuren toivon mukaan en saa shoppailu himoa, jolloin ostan kaikkea saissea.

Fyysisesti haluaisin olla normaalipainossa jouluun (56kg) mennessä ja jos näin käy olisi ihanaa olla kesään mennessä 50kg kohdalla. En siis todellakaan mahdottomia tavoittele. Pääasia on että lisää ei tule nyt olevaan lukuun. Miten sitä aina asettaa jotain numeroita arvottamaan itsensä, vaikka varmasti kaverit pitää minusta tällaisenakin. Ehkä itseäni eniten harmittaa takaisin lihomisessa se, että minulla on tuttuja jotka on nähnyt minut vain laihana...en vaan kehtaa näyttäytyä. Toisaalta tässä näkee oman itsearvostuksen mittarin...Itse arvostan henkilössä enemmän henkistä puolta, mutta itselleni asetan korkeat tasot fyysisesti että psyykkisesti.

Vielä ei olla ihan puolivälissä, mutta 135-140 välissä. Näppärä ohjelma, mutta mulla oli joku demo versio, niin aidon olosta näistä hahmoista en saanut lahellekään. Koko varmaan aika hyvin pitää paikkaansa. Sitten kun olen tuossa 123-125lbs kohdalla olisin normipainoinen.

Kaikkea hölmöä sitä on elämänsä aikana tullut tehtyä...joistain ei ole ylpeä, mutta jotkut on sellaisia joista voi puhua hieman ylvästellen. Tuntuu vaikka mitä tekisi, niin joskus sosiaalinen paine vaati enemmän kuin itse itseltään haluaisi. Olen kohdannut monasti siihen, että minulla pitäisi olla jo vähintään miesystävä, jonka kanssa rakentaa pesää, ja toivon mukaan lapsi olisi tulossa. Opiskelu ja työmenestys tuntuu olevan vain hyvä plussa. Itse olen taistellut tätä evoluutiota/biologiaa vastaan, koska minulle oppiminen on tärkeää. Enkä ole ihan varma vaikka saisinkin lapsia haluaisinko niitä oikeasti, tähän maailmaan. Tykkään olla lasten kanssa ja voin istua lattialle ja leikkiä heidän kanssaan...kavereiden lastenhoitaja saa aina välillä olla. Aika usein hermoon ottaa se, tiettyjen äitijen vihjaileva komentti, että olen eri rotua tai jotenkin vajaa, kun en välttämättä lisääntyä. Tai ehkä minulla on vain korkeat kriteerit parin valinnassa, tai sitä oikeaa ei vain ole tullut.

Tällainen opiskelija tyyli kiinnosta minua, kunhan vain olisi kaapissa juuri nyt tuollainen hame, mutta ei oo.

Näitä ns. rakkaus juttuja sai ajattelemaan Ylen dokumentit rakkaudesta. Haluaisin tavata jonkun sellaisen, joka pitää minusta tällaisenä plösönä, mutta myös laihana. Sen mitä olen huomannut miespuolisia kiinnostaa se juuri ns. normikurvikas, jolla ei ole liikaa ylipainoa, mutta ei myös alipainoa. (poikkeuksia tietenkin on). Dokumentissa ei kuitenkaan kerrottu poikkeuksista (jos nii voi sanoa), kuten samasta sukupuolesta kiinnostuneita, tai transseksuaaleista. Olisi ollut mielenkiintoista tietää kaikki näkökulmat. Luultavasti kaikki on riipuuvaisia geeneistä, kemiallisista reaktioista ja sosiaalisesta yhteivaikutuksesta.

Tälläisistä hiuksista pitäisin ja tästä puolirennosta tyylistä

Kun juo yli litran mate teetä, niin ei ole ihme että tuntuu, että aivot menee sinkoillen ties minne. Kofeiinitärrä ei nyt ihan ole, mutta sellainen toiminta ihminen olisi valmis pinkaisemaan tältä tuolilta. Viel ei voi, kun on aikaa ennen kuin treffataan kaverin kanssa.



Ehkä joskus pääsen tähän...kunhan nyt ensin saa opetettua itselle normaalia syömistä. Ja lopulta sillähän pääsen tähän.

Eniten ehkä nyt pohdin leikkaisinko otsatukan vai en? Tiedän että se näyttää hyvältä, mutta haluaisin vaihteeksi pitää pitkänä. Ei mutta nyt pitää alkaa pohtimaan mitä laittaa päälle ja mitä laittaa reppuun mukaan.

Hyvät viikonloput ja voinniti kaikille :)

Elokuun puolia

Kyllä tuo greippi vaan on hyvää...joskus kyllä hapan maku alkaa käydä ylivoimaiseksi. Pidin taukoa sen syömysessä ja juomisessa, mutta nyt taas maistuu. Tuntuu, että on kesässä vielä, mutta syksy tuloillaan...on jotenkin odottava olo. Laiskuutta on ollut projektini ja koulutehtävien suhteen. Onneksi paino ei päässyt hirveästi nousemaan, vaan pysynyt samassa. Puhun nyt sellaisista lukemista kuin 59-61kg missä paino on liikkunut tässä parin kuukauden aikana. Olenkin tässä ajatellut, että ennen virallista opiskelujen alkua en aio varsinaisesti tiputtaa painoa, vaan opetella syömään oikein ja toinen tärkeä asia on saada unirytmi kouluaikoihin sopivaksi.

Ensin ajattelin etten kirjaa syömisiäni ylös, mutta vielä siihen ei ole varaa, koska minua stressaa enemmän se että koitan muistella mitä sitä tulikaan syötyä. Näin myöskin homma ei lähde niin lapasesta (kokeilin hetken aikaa olla laskematta ja viikko meni hyvin, mutta sitten repesi.). Parastahan on, että kun ei ole rahaa niin ei myöskään osta turhia herkkuja.

Kokeilin tehdä vesimeloni mehujäätä, onnistui, mutta tuoreena parempaa...mutta jos siihen lisää vaikka mansikkaa tai jotain muuta maku voisi olla parempi. Tein myös kiiwistä mehujäätä ja se oli ihan ok, mutta jotain siihen voisi vielä lisätä. Katsoin kyllä kaikkia ohjeita netistä, mutta melkein kaikkiin tungettiin sokeria. Haluaisin kokeilla vielä jääpaloina erilaisia marjoja ja hedelmiä. Esimerkiksi sitruuna mehua, jonka vois sitten tiputtaa vesipulloon.

Päivittelen myös tuota visuaalista inspiraatiota sivua blogissani...tekisi mieli tehdä myös joku naseva kuva+teksti hommeli toiseen sivuun. Tarkoitus olisi ensipostauskessa kirjoitella ja hahmotella kuvin mitä ehkä haluan olla jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

Hyvää elokuun puoliväliä kaikille :)

Eloisa Olympia

USA:n voimistelu joukkue

Urheilua...siis penkkiurheilua ja mansikan poimintaa. Nyt on melkein palattu arkeen ja syönyt ihan normaalisti , mitä nyt yksi suklainen päivä. En ole erityisen terveellisesti syönyt, mutta kohtuudella ja pyrkinyt liikkumaan vähintään puolituntia tai tunnin päivässä. Kuukauden ekan päivän kirjanpidossa paino oli vielä korkeella ja mitat korkeammat kuin viimeksi. Toisaalta tänään punnitessa paino oli tippunut takaisin heinäkuun alun mittoihin...Hyvä. Ei kannata ajatella mitä paino olisi ollut jos en olisi möhlinyt, koska siinä vaan stressaa ja piinaa itseään turhaan. Tänä vuonna tiputettu jo kymmenen kiloa, joten kymmenen kilon vuosi vauhtia on ihan hyvä, jos ne ei tule takasin. Pyrin olemaan maltillisempi ja opettelemaan normaalia suhtautumista ruokaan. Ylä ja alamäkiä tulee varmasti.

Katarina J-T

Ensi viikolla pyrin lisäämään taas lihaskuntoharjoitukset. Tavoitella normaalia ateriarytmiä ja nauttia loppukesästä ennen koulun alkua. Laitella loppukuun aikana kaikki loput rästitehtävät kuntoon. Valmistella opiskelijaboksini tulevaan syyslukukauteen. Taloudellisesti pyrin harjoittelemaan säästämistä ja järkevää taloutta rahallisesti...ettei tartte loppukuusta olla aina nälässä...mikä toisaalta on kyllä edistänyt laihista (useimmiten).

Jessica Ennis

Penkkiurheilua en ole ajatellut harrastavani, mutta kyllä sitä yli puolenyön tulee aina katottua kisoja. Ihan upeeta...innostaisi itsekin lähteä mukaan ja kuinka mielenkiintoisia lajeja joita ei ole vielä kerinnyt kokeilla. Olen myös seuraillut erilaisia muita kisojen ilmiöitä ja asioita. Yksi oli tämä, kun Brittien yleisurheilun ottelija Jessica Enniksen yksi valmentajista oli sanonut, että tyttö  on häpeällises läski?!...siis hei lihasta, ja mitäs väliä jos voittaa. Ennisin joukkuekaverillekin oli sanottu näin...siis haloo?! Nooh, yleisesti kisojen rehti ja reilu kisailu ei ole aina toteutunut, mutta en voi kieltää ettenkö nauti tästä showsta, vaikka kisoihin liittyy paljon epäkohtia, joiden vuoksi sitä voisi boikotoida.

Kuulemma olympia meikki

Yle areenassa on tullut torstai illassa BBC dokkari maailmankaikkeudesta...todella kiehtovaa...kun pääsee sen yli, että me ei olla ees nuppineulan kokoisia. Tuo ainakin reaaliteettejä elämään. 3rd Rock from the Sun-ohjelmaa olen kanssa seurannut...mun siis ihan suosikki, jo pitkään.

uusi urheilulaji olis kiva aloittaa tai edes kokeilla...hei syksyn tavoite.

Hyvää elokuuta kaikille ja jaksamista :)

Heinäkuun hölmöilyt..

Heh he...ei voi muuta sanoa kuin, että "olishan se pitäny arvata". Sitä hetken osaa elää kuin onglematon ihminen ja sitten aivot ovat hillopurkissa, eikä järjellisestä toiminnasta tietoa. Okei ei ehkä maailman pahimmat mässyviikot, mutta siis mikähän siinä on että ns. tiettynä aikana kuukaudesta on niin helppo repsahtaa...totaalisesti. Olen pyrkinyt olemaan salliva ja kuuntelemaan kehoani...voin silti syödä tiettyjä ruokia, vaikka niistä tulee huono olo jälkeenpäin, esim. sipsit tai salmiakki. Jos positiivisia asioita koitan löytää, niin en ole silti stressannut tilannetta, mutta liikunnan puute ärsyttää, koska sen jälkeen on aina hyvä jollei parempi fiilis. Kasviksia ja hedelmiä olen pyrkinyt syömään, vaikka mässyksi menisikin...ääh en vain joskus tajua itseäni ja sitä että kuinka voikaan olla niin tyhmä tekemisissään. Minulla on tavoite päästä normaaliin painoon jouluun mennessä ja  kyllä se vielä näyttää ihan mahdolliselta.

Liz Taylor

Olen taas katsonut netistä vanhoja sarjoja, joita joskus katselin. Nyt vuorossa oli Nanny-tv sarja. Ysäri retroilijoille ehdoton katsoa jo pelkästään vaatteiden ja muodin takia. Muutaman vaatteen ajattelin itse tehdä, joka ohjelmassa näkyi. Katsoin myös Fran Drescherin Oprahin uusimman haastattelun, ja järkytyin mitä kaikkea tälle rouvalle oli omassa elämässä tapahtunut. Siis hyviäkin asioita, mutta myös sellaisia asioita joita ei toivo kellekään. Ihanan positiivinen asenne hänellä ja hänen ex-miehellään. Hatunnosto tälle menestyvälle naiselle.

Olen pohtinut omaa vaatekaappia...hmm..toisaalta hyvät vaatteet (peruskokonaisuus(hame,takki, houst paitayms.)) on aina hyvä olla, mutta en haluaisi ostaa ennen kuin olen oikeasti laihtunut. Haluaisin teettää ne, koska ne istuu aina paremmin kuin kaupan sarjavaatteet ja jos laatua ostaa sarjavaatteissakin niin samalla rahalla saa laatua teetetyissä vaatteissa. Tämän teen kuitenkin vasta kun olen oikeasti siinä 20-22 bmi kohdalla.

Musiikki rintamalla Björk on ollut koko ajan minulla soitossa. Siinä vain on jotain mikä viehättää minua ja tietenkin hänen tyylinsä yllensäkin.

Björk

Hyviä jatkoja kaikille :), vaikka itselläni laihisoperaatio pysähdyksissä. Tarvitsee sempata, että pääsee tällä viikolla arkirytmiin kiinni. Puntari näytti aamiaisen jälkeen huimia, mutta ei mahdotonta lukemaa, joten ei vielä olla pahasti projektissa jäljessä...suurin osa turvotusta ja nestettä. Ensi viikolla toivon taas päässeeni ns. elämästä kiinni. Kaikkihan on kiinni eräänlaisesta tasapainosta itsensä ja muun maailman kanssa.

Kesän arkeen paluu...

Voidaan sanoa, että viikko onnistui ihan hyvin...ei liikoja mässyjä ja käveltyä tuli paljon. Pari viimeistä lomapäivää melkein meni metsään, mutta ei niin pahasti kuin olisi voinut mennä. Herkuttelin kaikella makealla ja suolaisella, mutta hyvällä mielellä suurimman osan ajasta. Toisaalta pussillinen sipsejä ja limua teki olon seuraavana päivänä ihan krapulaiseksi...yäk, mutta luultavasti jos itsensä taas totuttaisi tuollaiseen ruokaan, ei ällötystä tulisi, mutta nyt pyrin kuuntelemaan omaa kehoa...jos tuntuu joku liialta niin voin jättää syömättä.

Avain juttu onnistumisessa oli se, että keksin jotain tekemistä itselleni, koska odottelu ja istuskelu vaan lisää minun tarvetta syödä. Korvaan tylsyyden ruoalla. Onneksi olen alkanut taas ajatella ennen kuin mätän suuhuni mitä sattuu. Pidin kiinni ohjenuorasta, että mielikuva syön ruokaa ja noudatan sitä, että syön salaattia ennen ruokailua tai päivässä vähintään puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä. Auttoihan se, kun kuunteli omaa kehoaan. Ylimääräisistä kaloreista huolimatta paino tippui muutaman sadan gramman verran...mutta kyllä jännitti punnita tänä aamuna.

Ensi viikolla taas lihaskuntoa ja joogan lisääminen viikon liikuntoihin. Koostan päiväni pienistä liikuntapyrähdyksistä 10-30 min. (jooga, pyöräily, kävely, lihaskunto ja hyötyliikunta(siivous ja yms.).

Nyt taas viettämään loppu viikkoa tenttikirjojen ja rentoutumisen merkeissä.

Lomailemaan...

Tällä viikolla lähden lomailemaan ja seuraavankin viikon pyrin olemaan erossa netistä ja opiskelujutuista. Tällä viikolla olen pyrkinyt olemaan ahkera joka saralla. Opiskelut mennyt ihan ok, liikuntaa harrastettu ja ruokailu aika kohdillaan.

Lily Cole

Tämä on neljäs viikko, kun en ole päättömästi ahminut ja herkut ollut aika rajattuja (lukuunottamatta aika runsasta kanelikorppu määrää). Lomalla pyrin syömään ihan normimäärän kaloreita (tarkoittaen tavoitepainon kaloreita eli 1400-1600 kcal/vrk (45kg)) ja herkutellakin saa (ajattelin leipoa). Nyt on taas mahdollisuus opetella syömään normaalisti, ennen loppurutistusta (ennen koulun alkamista). Viimeksi kesäkuussa viikon syömis harjoittelu epäonnistui ja meni mönkään eli mässyksi. En aio murehtia, jos menee muutama sata kaloria yli, mutta jos puhutaan tuhansista niin sitten ei hyvä. Olen kyllä positiivisella mielellä, että onnistun seuraavalla viikolla. Toisaalta kyläily/lomailu on aina riskaabelia, kun aina ei voi itse hallita kaikkea, mutta eihän aina tarvitsekaan, kunhan muistaa sen kohtuuden asioissa. Mitään jumppia ja lihaskuntoja en tee, mutta pyrin kävelemään ja hyötyliikkumaan lomallani.

Tavoitepaino lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Nyt ollaan ekan kerran käyty taas 60kg alla :). Ei saisi olla niin paino keskeinen, vaan luottaa mittanauhaan. Ehkä opin matkan aikana arvostamaan mittanauhaa enemmän kuin painoa, joka ei aina kerro kuinka terveellisesti oikeasti elät. Kehonkoostumus mittauksessa olisi mielenkiintoista käydä. Se voisi olla hyvin palkinto, kun on vaikka normipainossa eli kun alle 56kg saavutettu.

Tämän tyylisen "pyykkimuijan" huivi päähineen haluaisin joskus uskaltaa laittaa.

Ruokailussa haasteita joskus asettaa se, että suosin luomutuotteita ja niistä ei aina ns. kevyt tuotteita löydy, mutta toisaalta se opettaa katsomaan määriä mitä syö. Pyrin myös välttemään lisäaineita, mutta ei se aina helppoa ole...enkä jaksa itse tehdä kaikkea ruokaa (ainakaan ennen kuin osaan syödä kohtuullisesti itse tekemää ruokaa, koska vedän kaiken yleensä napaan). Ostin karkkeja kaappiin ja jaon ne 100kcal pusseihin ja minusta hyvä idea, koska opettaa näkemään kuinka paljon sitä syö ja että vähäkin määrä voi riittää. Olen myös jakanut muita tuotteita valmiisiin pakkauksiin, niin helpompi, kun ei jaksa laskeskella ja miettiä.

Olen taas alkanut puuhastella ns. terveysvihkosta, jossa on terveysvinkkejä...hyvää ajankulua ja kivaa seurata sitä jälkeenpäin. Ongelma hyvissä vinkeissä on esim. se että ei muista niitä ja näin muistaa ne paremmin.

Tämä on minusta hyvin kesäyön aamuun tai iltaan sopiva tunnelma. Taianomainen. Se ehkä kuvastaa omaa ajatusmaailmaa, ulos metsästä ulkomaailmaan sellaisena kuin on. Kun ihminen on tyytyväinen itseensä se näkyy, kuin valo.

Hyvää heinäkuun alkua ja matkaa keskivaiheeseen :)

Palaillaan kuun puolessa välissä.

ps. visuaalinen kuvainspiraatio on omistettu Taina Elgille, joka on yksi ehkä viehättävimmistä suomalaisista tanssija/näyttelijä/malli. päivitän myös mitä syön-osiota, että tavoite-osiota.

Heinäinen kuu alkoi

Mehu-keitto ns. paasto ei menny tosiaan ihan sen merkeissä, mutta kofeiinin vähentäminen onnistui ja nyt pyrin juomaan vain minulle pienen kupin teetä aamuisin (eli 3-4dl). Normaalisti kuppi olisi 8dl! Oli siis ihan sanomattakin selvää, että asialle piti tehdä jotain. Nukuin paremmin ja väsytti todella paljon viikon aikana...tulipahan keho hieman nollattua normaaliksi. En tiedä mikä aropupu täältä herää, kun saan kuppini juotua. Tosiaankin kilo vain tippui ja mitoissa hieman kasvua, mutta toisaalta voihan olla että jotain turvotustakin on, ja ei se mittaus niin tarkkaa ole minun käsissäni...noteeraan vain isommat 2-3cm tiputukset.

Liikuntaa en tehnyt ollenkaan, mutta se oli tietoinen päätös...ei hyvä, mutta toisaalta oli niin nuutunut olo ja nukuin aika paljon, ettei huvittanut...kävin kyllä vähän pyöräilemässä ja kävelemässä (mutta liahskuntoa en esim. tehnyt).

Olen nyt joka aamu juonut greippimehua (itse puristettua tai sokeroimatonta täysmehua), kun sen sanotaan olevan hitaasi sokeritasoa nostattava ja rasvanpolton tehostaja. Muistaakseni kuntoplussassa oli tälläinen tutkimus tehty. Eli noin kolmessa kuukaudessa se tutkimus ryhmällä tiputti 1.5kg...ei paljon, mutta jos se auttaa aion kokeilla kyllä. Verigreippi on kyllä parempaa kuin se valkoinen. Seuraavaksi kuorin yhden ja laitan pakkaseen, että saa virkistäviä jää paloja niistä (kuorin myös hedelmälihan ulos kuorestaa, muuten maistuu ihan hirveän karvaalta).

Ihanstuin Alpro soyan mantelimaitoon ja maistoin sitä hasselmaitoakin...taidan vaihtaa maitoni niihin ja mikä parasta vähemmän kaloreita :). Onneksi minulla ei ole ongelmaa juoda näitä ns.erikoismaitoja, koska joidenkien makuhermoille ne vaan on liikaa. Tavallinen maito on ihan hyvää, mutta enemmän makua minusta on näissä erikoismaidoissa. Okei siellä on valmistajien välillä ja laaduilla eroa, jotkut on siis ihan saissee.

Ainoa ehkä suuri kompastuskivi laihdutuksessa on nuo sokeriset herkut ja nehän juuri kerää sitä vääränlaista rasvaa elimistöön, jos niitä syö liikaa. Ehkei yksi kanelikorppu vielä, mutta kun sokeria saa piilona mistä vain. Sokerinlaadullakin on väliä...itse en käytä kuin korkeintaan leivonnassa valkoista tomusokeria, muuten tummaa sokeria. (okei leivon noin kerran vuodessa, pitäisi kai päästä syön koko pellisen tai vuoan pelosta pois ja harjoitella säästämään ja pakastamaan!). Tumma suklaa on sallittua syödä, mutta kun tuo raakakaakao suklaa on niin kallista on tarvinnut tyytyä kaupan moneen kertaan prosessoituun 80%. Lakua ei ole tehnyt vähään aikaan mieli, mutta se voi johtua siitä, että olen juonut Pukka teetä ja nehän on lakritsi pohjaisia.

Ja ajanvietosta...jos ei jaksa liikkua tai siivota voi hyvin vaikka tehdä ristikoita (oon niissä huono, mutta ne mitä en osaa lähetän äidille), Palapelit! siis niin rakastan niitä...lemppari koko on noin 500 palaa, sopiva mun hermoille...mun eno teki pienempänä sellasia 4000 palasta ylöspäin...en siis niin oli jaksanu. Tietty nettipelit on kivoja...varsinkin klassikot...ihme ettei näppäimet ole läppäristä hajonnut. (tässäkin lajissa olen huono, mutta kivaa se on ollut näpytellä ja kokeilla osaako mitään.) Juu, sitten on vielä noi elokuvat...kirjastoon tai youtubeen katteleen jos ei ole rahaa tai jaksa raahautua mihinkään. Okei kaikkea laidasta laitaan löytyy ja joskus vaan ihan sitä huonoa tulee vastaan ja sitten vasta masentaa, mutta toisaalta olen koittanut ottaa vastaan avoimin mielin, ettei pety kauheasti...tottakai oma fiiliskin vaikuttaa siihen mikä on sinä hetkenä hyvä.

Tässä muutamia mitä nyt olen katsonut:

-Kaislikossa suhisee (Kenneth Graham's The Wind in the Willows)

Pääosissa: Bob Hoskins(Mario brothers), Mark Gatiss(herrasmiesliiga ja sherlock, Matt Lucas(pikku britannia)

-Poirot kausi 13 1995-1996 Golfkentän murha ja Simeon Leen testamentti

-Futurama  tuotantokausi 1.

Huom. kunto cd:stä paskin tähän mennessä Inch loss yoga (pan vision), siis ohjaus ja puhe ei aina kohdannut, että jäi vaan pettynyt olo sen filmin jälkeen kun sen oli tehnyt...saman firman taas Yoga for the flexible oli loistava verrattuna edelliseen (pitkä ohjelma, mutta selitetty hyvin liikkeet ja näytetty vaihtoehto liikkeet).

Kunto ja lihastreeni kirja+dvd systeemistä minulle hyvä oli tuo Joan Paganon koko kehon treeniä, neljä 15 min treeniä...hyvä aloittelijalle ja sitten myös hyvä vaihtelua ohjelmissa...mutta venyttelyt liian lyhyitä omaan makuun...kannattaa siis venytellä itse vielä vähän päälle...olen kokeillut ennen kävelylenkkiä ja siihen sopi hyvin yhdistää. Jossain ylen vanhalla arkistosivulla oli yksi testitulos jossa tunnin treenanneet poltti vähemmän kuin puoli tuntia treenanneet (eli 30min treeni tauko 20min 30 min treeni). Olen koittanut pitää sen mielessä...ei haittaa vaikka jumppais viistoista minuuttia, kuhan päivän aikana tulisi vähintää puolituntia kerrallaan...okei heinäkuun puolen välin jälkeen aloitan vasta kunnolla (koska menen lomalle ensi viikolla).

Leppoisaa em-kisa viikonloppua ja toivotaan hieman aurinkoakin heinäkuuksi :)

ps. em-kisat on ollut yllättävän nautittavaa, vaikka en useinkaan penkki urheile...siis ja miettikää Ottisi...siis viis kymppinen ja nainen on nuorempiaan parempi..siis ihan huippua. Keholle huippu urheilu on rankkaa, mutta silti. Itse en halua niin voimakkaita lihaksia kuin näkee urheilijoilla, mutta ruotsalainen nuori nainen, joka menesty hyvin juoksussa (lyhyillä) niin hänellä ei näkynyt lihaksia juurikaan, minusta se oli ihana vartalo...sellaisen haluan :)...pituutta ei löydy saman verran, mutta muuten oli jotenkin ihanan 'tavallisen' näköinen, kasvoiltaan nuorekas ja viehättävä (moa hjelmer). Itse ehkä haluan kurvikkaamman vartalon, mikä on mahdollista, kun han treenaan oikein (olen läskieni alla tiimalasi eli X-vartaloinen). Yhdellä oliko se ranskalaisella kymmenottelijalla oli siis mahtavat olka, niska lihakset...jollain tapaa tosi naisellinen, vaikka oli tosi lihaksikas.

Tsemppiä kaikille heinäkuun projekteihin!

Heinäkuun sarastus

Viime viikko oli liikunnallisesti aktiivinen ja sain liikunta tavoitteet tehtyä ja vähän ylikin. Tämä viikko on taas ollut aikamoista lepäilyä...olen nukkunut päivällä ja yöllä. Tämä saattaa johtua siitä, että olen yrittänyt juoda kofeiinittomia juomia ja siitä, että ei ole tarvinnut päntätä päähän tenttikirjaa. Pitäisi jatkaa kouluhommia, mutta liikkeelle lähtö on ollut vaivalloista. Paino on pysynyt siinä 61-62 kg välillä (tänään oli 60.8kg). Pari päivää olin melkein mehupaastolla, mutta se ei tuntunut tällä kertaa hyvältä, joten olen lisännyt puuron syönnin mukaan. Tarkoitus oli kokeilla olla 5 päivää mehuilla ja keitoilla. Päätavoite oli vähentää kofeiinijuomia (tee). Siinä on ainakin vielä onnistuttu. Siis voin sanoa, että päänsärky oli ihan hirvee toisena päivänä...aaargh, se otti koville. Vielä olisi 2.5 päivää ilman kofeiinia.

Olen tässä taas jälleen kerran pohtinut kaikkea. Mihinkäs muuhunkaan liittyen kuin omaan elämän tyyliin (,joka sisältää ruoan, liikunnan, fyysinen ja psyykkinen ja yms.). Olen tullut sellaiseen päätökseen tällä viikolla, että pyrin maksimissaan 500g/vko vauhtia tiputtamaan painoa. Jos siis jouluna olisin normaalipainossa ja toivon mukaan 52kg. Toinen tavoite on saada itselle sopiva ruokailurytmi ja opetella syömään ilman syyllisyyttä. Kolmas on säännöllisen liikunnan tekeminen, mutta niin että vaihtelee lajeja, koska silloin yleensä koko keho työskentelee, ei vain tietyt lihakset. Opiskeluiden kannalta pitää ajatella niin, että ne on tärkeämmät, mutta totuushan on, että parempi fiilis on myös, jos oma keho on kunnossa. Eikä saa syyllistää itseään, jos ei voi aina liikkua tai jos ei jaksa. Tentteihin lukeminen ja esseiden kirjoittaminen sujuu kyllä paremmin kun pitää vartin liikunta tauon(veri kiertää paremmin päässä). Kokeilin viime viikolla vartin jumppia ja lihaskuntoja...ne jaksoi paremmin ja ei ollut ihan naatti kun piti tehdä kouluhommia. Viime viikolla oli kyllä ihan hyvä ja positiivinen mieli. Söin suhteellisen hyvin ja en nipottanut jos söin ns. huonoja herkkuja (kanelikorppu ja suklaa). Paino ei tippunut niin paljon, mutta tippui kuitenkin.

Olen taas lukenut Patrik Borgin Pöperöproffa blogia ja katsoin youtubesta hänen 1.5h esittelynsä Painonhallinasta/laihdutuksesta. Ne sai taas minut ajattelemaan omaa joskus turhaakin kituuttamista. Yhden päivän mehu/keittopäivä varmasti sopii minulle paremmin, kuin pitempi aikainen versio siitä. Se keventää oloa juuri sopivasti, eikä tunnu rääkiltä ja pakolta. Olen tässä miettinyt milloin olen oikeasti syönyt oikein aikuisen elämäni aikana, siis terveellisesti, mutta sallien herkutteluakin. Uskoisin, että puoli vuotta saattaisi olla oikea vastaus. Tämä vaan tarkoittaa opettelua ruokailurytmissä. Katsoin Ylen painonpudotusohjelmaa (lauantaiaamuisin tulee), ja siinä Pia Carpenter kertoi mielikuva syömisestä eli ryhmä nautti suklaakonvehdin ja ensin katseli sitä, sitten haistoi ja sen jälkeen maistoi ja pikku hiljaa söi sitä ja pyrki maistelemaan sitä eriosissa suuta. Itse kokeilin myös ja näytti toimivan, kun oikeasti keskittyi siihen. Samaa tekniikkaa voi siis soveltaa mihin ruokaan vaan.



ps. Kirjoittelen aina viikon aikana blogiin, mutta julkaisen tekstin yleensä (riippuen tekstin määrästä) kerran pari viikossa.

Hyviä kesäkuun päiviä kaikille :)
Koitan sunnuntaina päivittää kuukausipostauksen...siitä miten on projekti kokonaisuudessaan edennyt ja taas kerran miettiä mitä on suunnitelmissa heinäkuun puolen välin jälkeen. (lomailen ensi viikosta lähtien parisen viikkoa.)

Juhannusviikko

Olen tässä pohtinut ja pohtinut syntyjä syviä. Lähinnä olen pohtinut suhdettani ruokaan ja elämänasenteeseeni. Vertailin tässä toukokuuta (jolloin kituutin kalorien suhteen) ja kesäkuun alkua (jolloin söin 24h). Sanotaanko, että tämä viikko on ollut silmiä avaava. Olen varmasti tajunnut ja tiennyt tämän aina, että ahmimisella ja kituuttamisella, en luultavasti ratkaise paino-ongelmaa ja muuta siihen liittyviä asioita. Minulla on kyky liikkua  ääripäästä toiseen ja näin unhoittuu ns. kultainen keskitie. Hitaammalla painonpudotuksella pääsen varmasti kestävempiin ratkaisuihin.

Mietin myös suhdettani paastoon, koska sitä pidetään kituuttamisena ja kehon lihaksille tuhoisana. Olen paastoa (niitä on monenlaisia) pohtinut näin, että pyrin saamaan silloin kaloreita, ehkä noin 800-1200, mutta nestemäisenä. Mietin elämäntapojen muuttamista pysyväksi ja pohdin, että mitä olisin valmis tekemään ensi vuonna ja ehkä vielä seuraavat 100 vuotta. Uskoisin viiden päivän mehupaaston jaksaa pari kertaa vuodessa.

Yleensä ennen juhlapyhiä (varsinkin joulu) olen syömättä herkkuja, koska silloin ne vaan maistuu paremmalta. Olen nyt viimeiset kolme, neljä vuotta ollut kuukauden ennen joulua syömättä epäterveellisesti ja koittanut välttää liika herkuttelua. Miten se suklaa ja luumutorttu, että pipari ja laatikot maistuu ihan hirmuisen hyvältä. Silloin yleensä saa ahaa-elämyksen, jossa tajuaa että yksi pala riittää...ei tarvitse koko rasiaa tai levyä. Toisaalta ongelma on yleensä (joulun pyhien mentyä) palata ruotuun. Sanotaanko näin että joka toinen kerta se on onnistunut...ja muutoin joulusta on jäänyt päivittäiset epäterveellisten herkkujen himo.

Nyt joku jo varmaan ajattelee, että Juhannuksena miettii Joulua! No, päätin miettiä koko vuoden osalta, että mitä olen valmis tekemään koko elämäni. Ns. repsahduksia varmasti tulee, mutta niistä haluan oikeasti oppia, enkä vain kieriä itsesäälissä, koska se vain pahentaa asiaa. Sanotaanko näin, että P-fiilis voi olla vaikka elämässä ruoka ja liikunta, että muu hyvinvointi on kunnossa. Tämä ajatus tuli siitä kun tanko ja äärimmäinen V nousi päähän ja mieliin...eikä syytä ollut missään. Lähdin pohtimaan, että missä vika...no enhän minä sitä löytänyt, mutta en myöskään lähtenyt kauppaan ja sitä kautta mässäilemään. Päätin joogata, mikä auttoi hyvin, mutta pohjakaikuna edelleen päivän P-fiilis...ja näin tajusin, että luultavasti päivä vaan piti kestää ja nukkua yön yli ja se luultavasti olisi ohi. Niihän se olikin.

Punnitusta olen miettinyt...asetan aina hirveitä tavoitteita ja päämääriä. Olen nyt ollut punnitsematta kaksi viikkoa ja ihan hirvittää. En tiedä miten viikon mässyt vaikuttaa tulokseen, onhan tässä takana viikon ns. onnistunut viikko. Päässä oli mielessä että pakko paastota ennen punnitusta ja ainakin päivä jollei enemmän. Mielessäni kuitenkin jotenkin naksahti ja ajattelin, että ehei, ei näin. Niinpä aloin miettimään paaston tarpeellisuutta itselleni yleensäkin. Näin päädyin mehu-teepaastoon, jonka tekisin ehkä pari kertaa vuodessa tai pari päivää kuussa. Kokeilen ensin viiden päivän (idea 2krt/vuosi) ja sitten pari kuukautta sitä toista versiota ja pohdiskelen kumpaa tai molempia haluan tehdä tai en kumpaakaan. Minua on aina kiehtonut paasto, siis ilman laihdutus ajatustakin. Tämän vuoksi en haluaisi hyljätä sitä omasta elämästäni kokonaan. pohdin myös ajankohtaa...ehkä joulun jälkeen helpoin kun kaikki muutkin tuskailee joulukilojen kanssa ja sitten keväällä tai kesällä. No mutta katsoo nyt mihin se asettuu.

Juhannuksena ajattelin tehdä herkku vege hot doggia ja nauttia yöttömästä yöstä. Pitäisikö tehdä taikoja? Joskus kaverin kanssa tehtiin niitä ja kyllä ainakin unissa olis hurjaa...koitimme löytää elämän sulhasta taioilla. Enpä taida enää, mutta onhan se jännää miten nuorempana ja lapsena taianomaisuus on helpommin läsnä.

Ehkä olen liian optimistinen, kun olen kirppareilta ostanut jo vaatteita, jotka todella tiukkoja tai kokoa liian pieniä. Onpahan tavoitetta niissä. Minusta ne ovat parempia kuin puntari. Toivotaan, että heinäkuussa olisi itsellekin selkeämpää nämä ajatukset laihdutuksen suhteen.  Jännittävä olo on, sellainen odottava fiilis, että haluaa ja tietää onnistuvansa. En kyllä haluisi joutua pettymään(jos on terveellisesti elänyt), mutta toisaalta sellaista on elämä, aina ei voi onnistua ja se pitää hyväksyä, muttei antaa sen haitata jatkoa liikaa. Eikun opettelemaan oman elämänsä tunteita niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

 

Joskus pitää vain uskaltaa olla oma itsensä.

Eikä leikkiä ruoalla.

Paitsi, jos siihen on hyvä syy,

mutta itse pitää siivota jäljet.

HAUSKAA ALKAVAA JUHANNUSVIIKKOA!

ps. pävitän tässä ruoka ja paino-osiota tällä viikolla.

...ja juu liikuntaa olen lisännyt ohjelmaani ja nyt on kokeilussa joogaa ja kotijumppaa (kirjaston dvd:t, hyvä testata ennen kuin omaksi ehkä ostaa.) Kertoilen niistä kun olen kokeillut parisen kertaa.

Tänään:

Juu tänä aamuna uskalluin vaa'alle ja onneksi se näytti 62.2kg (joten noin kilo mässyistä jäi, huom. nyt kyllä on se aika kuukaudesta, sekin voi vaikuttaa). Joka tapauksessa toukokuun alusta painoa on tippunut n. 6 kiloa, ja projektin alusta n.8kg. En siis voi olla tyytymätön. Pidän itseni 62kg saavuttaneena, koska en paastonnut ed. päivää kuin yleensä. Jos ensi viikolla on sama niin sitten saatan ottaa ns. rastin pois.Tein myös kuntotestin, joka oli ihan positiivinen, mutta parannettavaa on keskivartalossa ja jaloissa.