Lokainen lokakuu

Ääh..itsensä kanssa on joskus niin hankalaa. Milloin sitä oppii olemaan suhteellisen järkevä ruokailun suhteen. Edes huono olo ei aina riitä lopettamaan mässäilyä. Pyrin tosissani tässä sopivien elämäntapojen opettelua, mutta aina sitä jokin laukaisee huonon itsetunnon ja ruoan hotkimisen. Onneksi muut kiireet vähentää liiallista jokapäivä mättöä.

 

Stressi ja paineet ovat varmasti osa syyllisiä, mutta vanhat opitut tavat ovat tiukassa. En ole nyt tehnyt rentoutusharjoituksia ja se varmaan myös vaikuttanut mielialaan. Sellainen saamaton olo, vaikka joka päivä  opiskeluun ja liikuntaan pyrkii panostamaan. Mietin tässä, että voisiko olla jotain vitamiinipuutoksia, kun mielialat vaihtelee...syön kuitenkin vitamiineja (enkä edes mitä tahansa, vaan olen konsultoinut ammattilaista asiasta). Kynsistä ja ihosta näkee, että jossain vikaa...olen alkanut miettimään yleistä terveystarkastusta, jossa mitattaisiin, että onko ongelma jossain puutoksessa tai muuten jossain. Toisaalta ei halua tietää, jos jotain on, mutta suurin syy on laiskuus ja saamattomuus varata aika.

 

Tuntuu, että on niin paljon kaikkea mitä pitäisi jaksaa ja keretä....ja opiskelut vasta alussa tällä lukuvuodella. Olen kyllä seuraillut itseäni ja tämä loka marraskuun vaihde on aina ollut pahinta aikaa psyykkisesti..lamaannun ja en saa mitään aikaiseksi ja sitten marraskuun lopulla ja joulukuussa panikoin, kun opiskelun tentit ja portfoliot kasaantuu. Pyrin tänä vuonna siihen, että niin ei kävisi totaalisesti. Kunhan joka viikko ja päivä jotain tekee, edes vähän, niin kyllä se yleensä helpottaa kun paniikki ja kiire iskee.

 

Koittakaa jaksaa ja tsempata itseänne jos muut ei sitä tee :)

 

Pyrin olemaan jossain vaiheessa aktiivisempi täällä, mutta nyt stressi korkealla ja ei vaan energia riitä. Koitan päivitellä kerran viikossa.

 

 

Sataa ropisee ja ylämäkeä ja alamäkeä

Aika rientää, kun opinnot ovat alkaneet. Puolet viikosta menee suhteellisen hyvin kaikinpuolin, mutta sitten alankin ahtamaan kaikkea mitä kaapista löytyy suuhu, vaikka en edes olisi ollut nälkäinen. Kesästä jääneet pari kiloa on kyllä sitkeässä, kun ei voi olla syömättä liikaa. En enää soimaa turhan paljon itseäni herkutteluista, mutta ne määrät välillä on käsittämättömiä.

Pitäisi nukkua ja liikkua sopivassa tasapainossa. Suhteellisen hyvin onnistunut siinä ja olen aloittanut käymään liikuntasalilla käymään jumpissa...alku tavoite on kolmisen kertaa viikossa ja sitten joskus kun saan ensin tämän rytmin haltuun, niin haluan aloittaa uimisen tai vesijuoksun.

Pääasiallinen tavoite olisi saada nappi kiinni talvihousuissa, mutta katsotaan miten on käynyt kun lokakuu vaihtuu marraskuuksi.

Olen pyrkinyt jättämään liiallisen koohotuksen laihduttamisesta, kunhan paino ei enää nouse yli 28 bmi. Siis tavoite on tänä vuonna vielä päästä alle 25bmi, nyt ollaan siinä 27 alapuolella tai kohdalla.

Opiskelut menee suhteellisen hyvin, mutta muutaman kurssin lopputulos jännittää, kun tein ne niin kiirreessä ja huonosti. Voi olla, että hylsy tulee...argh...jännitys piinaavaa. Jos kirjotan esseitä väsyneenä niin kieliasu on aivan hirveä...siis todella hirveä. Luen paljon englanninkielisiä tekstejä ja sekoitan aina sanajärjestyksen. Toivottavasti saan uusia, jos hylsy tulee...

Aattelin koittaa päästä työharjoitteluun keväällä tai viimeistään ensi syksynä, mutta nähtäväksi jää.

Kaikilla näyttää olevan paljon stressiä, minä mukaan lukien...päivän aikana mielialat kyllä vaihtelee ihan liikaa. Ärsyttää oma sellainen hälläväliä angstailu...pirteä kuin peipponen ei tarvitse aina ollakaan, mutta joskus oma jännitys ja epävarmuus kuin tahallaan ohjaa epäonnistumaan.

Ei mutta nyt on taas aika juoda tee loppuun ja katsella mitä tuli syötyä. Hernesoppaa näköjään ja sämpylää, että karkkia. Tuossa yhtenä viikonloppuna söin niin että natisi ja tuntui kuin aivot lakkaisivat toimimasta...liikaa energiaa, sokeria ja suolaa. Miksi sitä ei opi. Itsestäni se kiinni, että selvitän omat syömisongelmieni juuret ja käsittelen ne. Kai sitä on jollain tapaa jumiutunut paikalleen.

 

Koittakaa kestää ja viettäkää mukava viikonloppu :)

Syyskuiset aamut

 

...Nyt on sellainen keskiverto olo, verrattuna viimepostaukseen. Ihan ok:sti mennyt, mutta ainahan sitä toivoo useasti, että paremminkin voisi mennä. Hirveästi kouluhommia, mutta tahdon voimalla vaan läpi...ahdistuksista huolimatta. Onneksi lauantaina ajattelin pitää vapaata koulusta. Ruokailut kai ihan ok kalorimääräisesti, mutta niiden terveellisyyden voisi kyseenalaistaa (piirakkaa ja ranskalaisia). Siis sitä mitä kaapista ka pakkasesta löytyy, kun rahaa ei ole nimeksikään.

 

Ehkä jo ensi viikolla jaksan liikkua enemmän kuin pakolliset kävelyt (hyötyliikunta). Tänään tapaaminen yhden opettajan kanssa ja vähän jänskättää, kun en ole ihan varma kaikesta ja onnistuuko oma suunnitelma ja ehdotukseni opintojen jatkamiseksi eteenpäin. Toisaalta se on vapauttavaa selvittää asiat on ne kuinka karmivia tahansa. Ihan mukava ope yleensä, mutta kun ite on ollut laiska niin on se kehtaamis kysymys haluaako näyttäytyä vai käpertyä ja vältellä tilannetta.

 

Nyt tarvitsee lähteä tuonne syyskuiseen aamupäivään.

Tsemppiä kaikille :)

Vilijonkkamainen syyskuinen ahdistus

On niin levoton olo ja tuntuu että ruokailun kanssa tasapainoilu on hankalaa. Toivottavasti syyskuussa saisi edes pari kiloa pois ja ennen kaikkea ei saisi tulla enää lisää. Tämänpäiväinen ahdistus johtuu levottomasta yöstä, kun en saanut unta...nyt sitten päivällä kaikki on ponnistelujen takana. Olen siis tehnyt sen mitä pitikin, mutta yhden sosiaalisen tapahtuman jätän väliin, mutta yhteen olisi vielä mentävä. Tiedän sinne päästessäni, että siellä on/olisi luultavasti kivaa, mutta väsymys rasittaa mielialaa.

 

 

Viikonloppu syyskuusta meni ihan mukavasti, mutta ruokailut päin seiniä...parin viikon aikana tullu pari kiloa lisää. Olen siis sahannut 59-62 kilon väliä...ärsyttävää. Nukkumista on lisättävä ja kofeiinin juontia vähennettävä iltapäivää, koska muuten yöunet kärsii. Pyrin säästämään noin 500 kaloria päivässä, niin saan pari kiloa tällä yhdellä laskukaavalla kuukaudessa tiputettua ne pari kiloa.

 

Toivotaan, että huomenna ärsyttävä masis hetki olisi hellittänyt. Ei kai auta muuta kuin tsempata itseä jaksamaan tämä päivä. En haluaisi ottaa päikkäreitä, mutta voi olla että nyt niistä voi olla apua.

 

 Kirjoittelemisiin :)